torstai 24. syyskuuta 2015

Ayia Napan parhaat ruokapaikat

Kuten mainitsinkin, olimme poikaystäväni kanssa elokuun lopussa lomailemassa Kyproksen Aiya Napassa. Minulla oli kovat ennakkokäsitykset paikasta, mutta kohde kyllä yllätti minut erittäin positiivisesti kaikin puolin. Voisin jopa lähteä uudestaan, vaikka kyse onkin melkoisesta turistirysästä. Oli lämmin, aktiviteettia riitti, rannat ja maisemat olivat upeita ja ruoka maistui. Ruoan suhteen erityisen iloinen olin siitä, että tarjolla oli todella paljon ravintoloita, joista sai halutessaan aitoa kyproslaista ruokaa. Paikallinen meze jäi kyllä syömättä, hyvä syy siis mennä uudestaan.

Iltaruokapaikkojen valitseminen oli aina melkoinen sessio, koska minä olin tietenkin tehnyt taustatyötä ja halusin käydä testaamassa tietyt paikat enkä vain kävellä summamutikassa sisään johonkin. Yhtenäkin iltana kävelimme tovin ympäriinsä ennen kuin löysimme perille haluamaani ravintolaan. :D Siinä oli meinaan nälkäisellä poikaystävällä hermot hieman kireällä... Uskallanpa kuitenkin väittää, että juuri minun ansiostani löysimme kolme ihan huikeaa ravintolaa, joissa kahdesta kävimme lopulta kahteen kertaan, ja joista haluan nyt ehdottomasti vinkata muillekin Ayia Napaan matkaaville.

1. Farmer's Tavern, Archepiskopou Makariou 3th 29
Paikallisia herkkuja aivan Ayia Napan sydämessä. Todella ystävällinen ja nopeahko palvelu. Ensimmäisellä kerralla söimme Meat platterin ja toisella kerralla Cyprus platterin. Molemmat todella herkullisia ja lihaisia. Jos pidät roseviinistä, suosittelen tilaamaan puolimakeaa Santa Marinaa. Tykästyttiin tähän viiniin niin kovasti, että pakko oli tuoda pari pulloa kotiinkin. Ei ehkä mikään lihaviini, mutta eipä tuolla kuumassa punaviini oikein maistunut.


2. Quadro, Odos Kryou Nerou 7
Aivan ihana ja tunnelmallinen italialainen ravintola. Todella suosittu, mutta ei lainkaan meluisa paikka. Söimme ensimmäisenä iltana pizzaa ja toisena pastaa. Pizzat olivat todella hyviä ja pastat ehkä vielä parempia. Pastaan kannattaa ehdottomasti valita talon oma tagliatelle. Jälkkärilistaltakin löytyy monia erilaisia herkkuja. Täältä lähtiessä olin molempina iltoina niin täynnä, että olisin voinut pyöriä hotellille. Todella isoja ja ruokaisia annoksia. Ja täälläkin lasissa Santa Marinaa.



3. Odin, Al Papadiamantis Str. 3
Todella söpö ymmärtääkseni norjalaisomisteinen ravintola hieman sivummalla pääkatujen vilskeestä. Söimme moussakaa, joka oli niin hyvää, että olisin mielelläni kuljettanut sitä matkalaukussa Suomeen. Poikaystäväni menetti moussaka-neitsyytensä ja toivoi, että kokkaisin samanlaista hänelle kotona.

Mainitsemisen arvoisia paikkoja ovat myös Sage ja Clarabel. Lisäksi suosittelen ehdottomasti painamaan jarrun pohjaan, mikäli ajelet pienen kioskivaunun ohi Cape Gkrekon liepeillä. Kioskia pyörittää vanha vaari, joka taikoo kärryssään ihan järjettömän hyviä täytettyjä sämpylöitä. Törmäsimme kiskalla paikalliseen hotelliyrittäjään, joka kertoi usein ajavansa keskustasta tänne lounaalle juuri näiden sämpylöiden takia. No, en kyllä ihmettele. Jos taas olet kiinnostunut päiväretkestä merellä, valitse risteilijäksi ehdottomasti Aphrodite 2. Siellä tarjoiltu lounas, ai nam. En ole ikinä syönyt niin hyvää kanankoipea! Ristelypäivä oli  muutenkin ehkä yksi loman parhaista, jos niitä huippuja päiviä johonkin paremmuusjärjestykseen pitäisi laittaa. Pakko vielä mainita jätskikioski, jolla vierailimme vähintään kerran päivässä. :D Nimeä en muista, mutta löytyy Nissi Avenuelta aikalailla huvipuiston kohdalta. Iltaisin tunnistettavissa ihmisparvesta. Niin paljon hyviä jätskimakuja, että ihan pää meni pyörälle. Veikkaan, että myyjällä meni joka kerta hermot minun makujen valintaani...

Ah, tuleepa haikea mieli näitä lomajuttuja muistellessa. Taisi mennä koko postaus hieman hehkutuksen puolelle. Mutta toivottavasti tästä on jollekulle minunlaiselleni ruokafriikille joskus jotain hyötyäkin. :) Seuraavalla kerralla tavataan taas keittiössä!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syksyinen Linzin torttu


Linzin torttu on vanha tuttu jo 10 vuoden takaa Sveitsin vaihto-oppilasajoiltani. Se ja sveitsiläiset joulukeksit tekivät minuun silloin lähtemättömän vaikutuksen ja niitä tulee leivottua välillä edelleen. Linzin tortusta taisinkin jo mainita edellisessä postauksessa. Torttu on todella simppeli, se koostuu vain kahdesta eri osasta: hillosta ja helposta taikinasta, jonka ideana on hienoinen rommin tai liköörin maku sekoitettuna kevyeseen jouluisuuteen neilikan ja kanelin muodossa Sveitsissä laitoin taikinaan aina host-isäni itse tekemää kirsikkalikööriä, täällä Suomessa käytän useimmiten rommia. Tortun voi toki leipoa ilman alkoholiakin. Tänään torttuun tuli oikein aimoannos rommia, koska sitä oli käyttämässäni hillossa (kyllä, edellisestä postauksesta tuttu niin mainio hillo kyseessä) ja laitoin sitä myös taikinaan. Rompuhilloon sekoitin lisäksi myös vadelmamarmeladia. En tiedä mikä siinä on, mutta tämän yksinkertaisen hillotortun maku on jotain ihan taivaallista. Toiset tykkäävät lisätä kylkeen vielä vaniljakastiketta tai jäätelöä, minun mielestäni torttu ei mitään kylkiäistä välttämättä edes kaipaa.

Linzin torttu

Pohja
200 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
150 g mantelijauhoja
1/2 dl korppujauhoja
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
2 rkl sitruunankuorta raastettuna
2 rkl rommia

Täyte
n. 4 dl haluamaasi paistonkestävää hilloa esim. vadelma

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää munat ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon. Lisää myös rommi ja sitruunankuoret. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa 20-24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Voitele ja korppujauhota reunat. Taputtele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle valitsemasi hillo. Kauli tai pyörittele lopusta taikinasta suiroja, jotka muodostavat ristikon hillon päälle. Voitele suirot ja nosta torttu uuniin. Paista uunin alatasolla n. 45 minuuttia.

Anna tortun jäähtyä hetki ja nosta tarjoilualustalle. Viimeistele tomusokerilla ja tarjoile halutessasi vaikkapa vaniljakastikkeen kera.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kääretorttu mascarponella ja rommi-punaviinimarjahillolla

Olin eilen kovin jalo ja huomaavainen tyttöystävä (oma lehmä ojassa?), kun ilahdutin flunssaista poikaystävääni hänen omasta pyynnöstään jollakin makealla leipomuksella. Kääretorttu oli oikeastaan ainoa, mihin kaapissa sattui olemaan ihan fiksuja aineksia. Normaalisti se on ehkä se viimeisin leivonnainen, mitä minun mieleeni juolahtaa leipoa. Enkä kyllä edes tiedä miksi, koska hyväähän se kyllä on, kun täytteet ovat oikeat. Ehkä vähän jännitän sitä kumoamisvaihetta... :D

Itse torttupohjan tein unelmatortun ohjeella ja täytteeksi kätköistäni valikoitui yllättäen mascarponevaahtoa (nim. mascarponea aina jääkaapissa), valkosuklaarouhetta ja hyvältä ystävältäni synttärilahjaksi saamaani rommi-punaviinimarjahilloa, jota ystäväni äiti oli tehnyt. Ai jessus miten hyvää hilloa! Onneksi jäi vielä puolet purkista jäljelle, siitä voisi nimittäin pyöräyttää vaikkapa Linzin tortun. No mutta summa summarum, aika hitsin hyvä kääretorttu tuli. Kaunis? Ei. Maukas? Kyllä. Poikaystäväkin koki ihmeparantumisen ja oli tänä aamuna jo huomattavasti pirteämpi. :)

Kääretorttu mascarponella ja rommi-punaviinimarjahillolla

Torttupohja
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte
250g mascarponea
1 dl vispikermaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 2-3 dl haluamaasi hilloa
valkosuklaata rouhittuna

Valmista ensin torttupohja. Vatkaa munat ja sokeri erittäin kuohkeaksi ja jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja siivilöi ne pikkuhiljaa muna-sokerivaahdon joukkoon. Sekoita nuolijalla varovasti. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle n. 30 x 36 cm kokoiselle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Ripottele sokeria valmiin torttupohjan päälle ja kumoa puhtaalle keittiöliinalle. 

Vaahdota vispikerma ja lisää joukkoon mascarpone. Sekoita tasaiseksi ja lisää sokerit. Levitä hilloa tasainen kerros kumotun torttupohjan päälle. Levitä päälle mascarponevaahto. Rouhi päälle vielä muutama pala valkosuklaata ja kääri torttu rullalle. Leikkaa päät pois ja nosta varovasti tarjoilulautaselle. Tortun voi myös antaa tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ennen tarjoilua.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Rapujuhlien kinkku-salamivoileipäkakku

"Se on keski-iän merkki" tokaisi tätini, kun kehuin tehneeni ensimmäisen voileipäkakkuni.  Jos sen olisin tiennyt, niin en olisi kyllä voileipäkakkua rapujuhliin luvannut tuoda mukanani. No, näin siinä nyt sitten kuitenkin kävi, mutta ei kyllä kaduta, maku oli nimittäin huikea ellei suorastaan hekumaalinen. Itse en oikeastaan edes ole mikään suuri voileipäkakun fani, ennemmin leivon suolaista piirakkaa tai suolaisia muffinseja. Mutta kyllä se eilen vaan kummasti maistui ja maistui kyllä muillekin kriittisille maistelijoille. Tilauksesta lupaan tehdä voileipäkakkua toistekin. Kakun tekeminenkin tuotti oikein erityisen suurta iloa minulle, koska se oli jotain, mitä en ikinä ennen ollut tehnyt ja tiesin, että se tulee ilahduttamaan monia rapujuhlijoita. Koristelusta ehkä vähän paljastuukin ensikertalaisuuteni... Tässäpä ohje teillekin, jotka suunnittelette juhlien järjestämistä tai himoitsette voileipäkakkua muuten vaan. 



Kinkku-salamivoileipäkakku (alkuperäinen ohje täällä)
16-20 hengelle

Pohja
24 palaa täysjyväpaahtoleipää

Kostutus
2 1/2 dl lihalientä tai maitoa

Täyte
2 punaista paprikaa
1 purjo
2 maustekurkkua

Kinkkutäyte
200 g palvikinkkua
2 prk aurinkokuivattu tomaattituorejuustoa
200 g creme fraichea

Salamitäyte
150 g salamisiivuja
200 g ruohosipulituorejuustoa
200 g creme fraichea

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g creme fraichea
100 g levittyvää sulatejuustoa

Koristeeksi
tummia viinirypäleitä
palvikinkkua
suolakurkkua


Leikkaa paprikat, purjo ja mustekurkut pieniksi kuutioiksi. Jaa puolet ja puolet kahteen eri kulhoon. Paloittele kinkku pieneksi ja lisää toiseen kulhoon aurinkokuivattu tomaattituorejuuston ja creme fraichen kanssa. Sekoita. Paloittele myös salami ja lisää toiseen vihanneskulhoon tuorejuuston ja creme fraichen kanssa.

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele leivät suuren säilytysastian pohjan päälle kaksi rinnakkain, neljä peräkkäin. Kostuta maidolla tai lihaliemellä. Kostuta RIITTÄVÄSTI. Levitä ensimmäisen kerroksen päälle kinkkutäyte. Asettele päälle toinen kerros paahtoleipiä. Kostuta ja levitä päälle salamitäyte. Laita päällimmäiseksi vielä yksi leipäkerros ja kostuta. Sulje astia ja nosta jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Kuorruta ja koristele kakku vasta tarjoilupäivänä. Sekoita kaikki kuorrutteen ainekset tasaiseksi massaksi ja levitä kakun päälle ja reunoille. Koristele kakku esim. viinirypäleiden puolikkailla, suolakurkkusilpulla ja rullatuilla kinkkusiivuilla.

torstai 10. syyskuuta 2015

Paahdettu karpalomysli

Tämä ihana mysliohje muistui mieleeni, kun selailin pitkästäaikaa äitini aikoinaan minulle kokoamaa reseptikansioita. Alkoi samantien tekemään mieli luonnonjogurttia, mysliä ja marjoja eli mysliä oli tehtävä, ja pian. Onneksi tein, maistuu nimittäin NIIN hyvältä. Voisin syödä ihan ilman jogurttiakin... 

Mitään havaintoa ei ole mistä alkuperäinen ohje on napattu, mutta se ei varmaankaan ole kovin vakavaa tässä tapauksessa, kun se on sekä äipän että minun käsissä muotoutunut aika omannäköiseksi. Tee sinäkin tätä herkkumysliä ja nauti kynttilöiden kera pimeän syysillan iltapalaksi!


Paahdettu karpalomysli
kaurahiutaleita
vehnäleseitä
pellavarouhetta
auringonkukansiemeniä
kookoshiutaleita
cashewpähkinöitä

3 rkl öljyä tai kookosrasvaa
3 rkl hunajaa
1 dl omenamehua

kurpitsansiemeniä
kuivattuja karpaloita (tilalla voi toki käyttää myös esim. rusinoita)

Mittaa 10-12 dl kuivia aineita laakeaan kulhoon. Voit valita määrät oman makusi mukaan. Minä laitan yleensä kaurahiutaleita ja vehnäleseitä yhteensä n. 5-6 dl ja sitten loput muita kuivia aineita. Voit myös jättää listasta jotakin pois, mikäli siinä on jotain, mistä et pidä.

Lisää kuivien aineiden joukkoon öljy, hunaja ja omenamehu. Sekoita ja anna nesteen imeytyä hyvin. 

Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 170 asteessa niin kauan kunnes mysli on saanut väriä ja rapeutta. Mysliä kannattaa hieman sekoitella paiston aikana ja uuniin kurkkia tasaisin väliajoin, sillä mysli palaa todella helposti. Jos koko satsin paistaa kerralla, paistoaika on n. 30 minuuttia. Jos taas jaat myslin kahdelle eri pellille, on paistoaika luultavasti hieman lyhyempi. 

Kun mysli on paahdettu, anna sen jäähtyä hetki, kaada laakeaan kulhoon, lisää joukkoon karpalot ja kurpitsansiemenet ja säilö mieleisiisi purkkeihin.